TGIF

Tänään töissä kuultua: "Sähän oot aika hyvä näissä tietoteknisissä jutuissa, sä oot just oikea henkilö tähän hommaan." Apua, mistä joku on saanu musta töissä semmoisen kuvan?? Okei... Ehkä työhaastattelussa saatoin sanoa, että mulla on tosi hyvä tuntemus MS Officen ohjelmista, mutta tosiaan, vaan niistä. Tosin senkin voi ottaa niin monella tapaa. Enhän mä löydä edes yleisiä asetuksia Excelistä, kuten tänään tuli todistettua. Paska. Ja miten tehdään suodatettu taulukko tai määritellään sarakkeen lisäasetuksissa, että desimaalierotin on piste? Oon pohtinut sitä noin kolme viikkoa enkä saa IT-tuen neuvoista paskankaan vertaa selvää, Googlekaan ei enää auta mua ja musta tuntuu, että mun pitää soittaa Helppiin tai jonnekin itku kurkussa ensi viikolla ja tunnustaa etten ymmärrä kenenkään nöräneuvoista yhtään mitään.

Mun pomolla tuntuu olevan myös jotenkin ylisuuri luottamus mun kykyihin, vaan koska mä olen onnistunut muutaman kerran korjaamaan jonkun sen tekemän virheen Excelissä ja kertomaan sille, kuinka se ohjelma toimii.

"Hei hoidatsä ton mahd. pian?"
"Öö.. mitenköhän tää olis tarkoitus tehdä..?"
"En mä tiedä, jos sä vaikka ottaisit selvää!"

Apua. Jos ei se tiedä niin miten mä tiedän?! Noina hetkinä mun tekee mieli mennä pihalle hyyyyvin pitkälle tupakalle.

Joo, mulla on siis muuten uusi työpaikka! Tai no siis, harjoittelupaikka. Palkaton semmonen. Mutta mä jankkaan itselleni, että tää on loistavaa harjoitusta mulle, näyttää uskomattoman hyvältä CV:ssä, ja HYVIN mahdollisesti poikii mulle oman alan töitä, kunhan hoidan hommani hyvin. Ja tää ON hyvää harjoitusta! Ja ihanaa verrattuna spurgumarketin kassalla istumiseen. Sitä paitsi, koko osaston päällikkö tuli tänään päivän päätteeks antamaan mulle positiivista palautetta ja kertomaan, miten se on kuullut kaikilta pelkkää hyvää musta. Hyvä etten mä punastunut ihastuksesta ja vajonnut maahan suutelemaan sen korkkareita.

Töissä katoin vielä mun viime syksyn arvosanoja, mistä opettajat oli laittaneet viestiä, ja näyttää kyllä aika erilaiselta ku ekana vuonna! Mut tän eteen tehtiin helvetisti duunia. Nyt on prioriteetit kohdillaan elämässä ja tuntuu aika hyvältä. Kaiken lisäks O tulee meille kohta ja vietetään ihana viikonloppu yhessä. Mun ällöromanttinen puoli nousee taas esiin, mut se on oikeastaan aika kivaa :)