Kuumehourailuja

Elämme kummallisia, kummallisia aikoja. Ensinnäkin, mä olen kipeänä. Kipeänä juhannuksena. Toisaalta siinä ei ole mitään kummallista, koska mä olen n. kuusi kertaa vuodessa kipeänä ja vähintään kerran niistä kesällä, mutta että juhannuksena? Suoraan sanottuna vittumaista. Ainut hyvä asia on, että voin hyvällä omallatunnolla katsoa Sinkkuelämää KOKO PÄIVÄN. Ihan koko päivän. Toisekseen, mä kävin laittamassa itselleni ihanat kynnet pitkästä aikaa ja otin yhtä pitkät kuin aina ennenkin, muistamatta miten vittumaiset nekin voi olla, varsinkin jos ei ole ehtinyt tottua niihin. Kirjoittaminen läppärillä on yhtä tuskaa, kuin myös kolikoiden ja pinnien poimiminen sekä sokeripalapakettien avaaminen, kuten sain huomata ollessani kahvilla tämänkin blogin alussa seikkailleen mieshenkilön kanssa. Kyllä, kolmas kummallinen asia on se, että olen taas tekemisissä EM:n kanssa. Toisaalta se on jännittävää ja ihanaa, ja toisaalta tosi pelottavaa, en tiedä mitä tästä tulee. Kaikki tuntuu jollain tapaa yhtä ihanalta kuin sillon talvellakin, mutta tutkailtuani mun syvimpiä tuntoja jo jonkun päivän tässä, mä olen huomannut että mun on päästävä yli mun peloista ja luottamusongelmista. Jos luottamusongelmia on ollut aikaisemminkin kyseisen henkilön kanssa, niin musta tulee just semmoinen aiemmin blogissa mainittu neuroottinen sekopääbitch, maailman epäviehättävin olento. Kai se luottamussuhdekin siitä rakentuu ajan kanssa, mutta miten semmoinen saadaan rakennettua, jos ei ole aikaa nähdä kuin kerran parissa viikossa?  Järki ei halua, että mua sattuu taas, mutta tunteet haluaa tyrkätä mut ottamaan sen riskin. Tunteet taitaa taas olla voitolla.

Ehkä tämän takia mä olen ollut vähän allapäin viime päivinä ja nähnyt painajaisia ja unia hämähäkeistä. Mä näen yllättävän paljon unia hämähäkeistä ja niiden seiteistä. On tosi outoa, että oikeassa elämässä mä en oikeastaan pelkää mitään muuta niin paljon kuin korkeita paikkoja ja pitkäjalkaisia hämähäkkejä, mutta unissa mä en ikinä pelkää niitä. Viime yön unessakin mä hyppäsin ikkunasta suoraan hämähäkinseitteihin, jotka otti mut vastaan ja laski pehmeästi maahan kuin laskuvarjo. Jaa-a... Ei ne hämähäkkiunet pelottavia ole, mutta niissä unissa on jotain muuta mikä jättää mulle aina ahdistuneen ja lievästi masentuneen olon. Joko niissä unissa käy toteen mun pahimmat pelot miehiin liittyen, tai sitten mä tapaan jonkun ihanan miehen, joka kohtelee mua kuin prinsessaa ja suunnilleen palvoo maata mun jalkojen alla. Kummin päin vaan, ne unet on hirveän masentavia, jälkimmäinen lähinnä siitä syystä että mä tiedän ettei niin tule ikinä käymään tässä maailmassa. Onneksi yksi vilkaisu mun pitkiin kimaltaviin, barbipinkkeihin kynsiin piristää mua ainakin hetken verran. Ihanaa olla harakka!

P.S. Sinkkuelämää on muuten aivan loistava sarja, joka vastoin joidenkin (lue: miesten) käsityksiä ei ole sarja pelkästään seksistä ja Manoloista. Se sisältää välillä niin paljon järkevää pohdintaa miehistä ja elämästä, että mä en voi muuta kuin nyökytellä täällä yksin kahvikuppini kanssa ja miettiä, miks en mä osaa muotoilla asioita niin fiksusti lauseiksi. Yksi mun lempilainauksista siitä sarjasta on seuraava: ” Two minutes later, Aidan still hadn't come back, suddenly my life was all about timing. All the right things, said at all the wrong times. My past, coming back way too fast, and my future taking way too long to come home.” Toinen lempilainaus on tämä:

(kuva: weheartit.com)