Kuningas alkoholi

kuva: we heart it

Minua on todella vaikea saada suuttumaan, mutta jos kerran suutun, minulla on tapana olla erittäin pitkävihainen. Usein tilanteissa, joissa moni muu suuttuisi, ajattelen ”ehkä se ei tarkoittanutkaan sitä”, ”ehkä se teki niin vahingossa” tai jotain vastaavaa. En pidä riidoista ja huutamisesta, joten ehkä sen takia yritän välttää suuttumista niin paljon. Kiihtyminen on kyllä aivan eri asia. Minä kiihdyn erittäin helposti asioista, jotka ovat minulle tärkeitä. Esimerkiksi eilen juttelin kavereideni kanssa alkoholin käytöstä ja siitä, miten en yksinkertaisesti pidä siitä, että lähtee joka viikko vetämään kännit.  Kaikki tämä lähti siitä, että yksi kaverini ihmetteli miksei minun tee mieli lähteä juomaan. Ei vaan... tee. Minulle on tullut jonkinlainen kammo alkoholia kohtaan, koska olen tehnyt joitain elämäni typerimpiä asioita alkoholin vaikutuksen alaisena.

On totta, että alkoholi vapauttaa ja saa sinut tekemään asioita, joita et tekisi selvänä. Mutta haluaisitko edes tehdä niitä selvänä? On myös toisaalta totta, että alkoholi hukuttaa murheet, mutta vain siksi yhdeksi illaksi. Ei se niitä mihinkään kadota, kunhan turruttaa sen tuskan hetkeksi. Seuraavana aamuna se palaa takaisin kahta kauheampana. Minulle tulee muutenkin seuraavana päivänä lievästi masentunut olo juotuani alkoholia. Tähän kaverini sanoi, että elämässä pitää tehdä välillä typeryyksiä. Joo, kyllähän niitä väistämättä tulee tehtyä, eihän kukaan ole täydellinen, mutta pitääkö niitä nyt ihan tarkoituksella lähteä tekemään?

Miksei Suomessa ole sellaista eurooppalaista juomakulttuuria, missä mennään ystävien kesken parille drinkille istumaan iltaa ja KESKUSTELEMAAN. Ei, eihän me nyt semmoisia. Jos juodaan niin kuuluu vetää kauheat perseet, tai ainakin niin paljon, että oli tosi hauskaa! Miksei sitä hauskaa voi vittu vieköön pitää ikinä ilman viinaa? Vittu että vituttaa. Ei ihme, että suomalaisia pidetään melko tyhminä juntteina maailmalla, kiitos persujen huonojen ”vitsien” ja vähemmän sivistyneen juomakulttuurimme. Ei tämä kyllä toisaalta mikään uusi juttu ole.

Olin matkustamassa siskojeni ja kaverini kanssa Montenegrossa junalla kesällä 2010 ja meidän kanssamme samassa vaunussa istui mies pienen poikansa kanssa. Jossain vaiheessa pitkää junamatkaa mies kysyi meiltä mistä olemme kotoisin. Vastasimme olevamme Suomesta, jolloin hän ilahtuneena kertoi itse asiassa käyneensä Suomessa vuonna 1987. Tämän jälkeen sävy muuttui hieman synkemmäksi, kun hän kertoi ettei ole ikinä nähnyt missään niin paljon lapsia ja nuoria humalassa sekoilemassa kaupungilla. Hienoa Suomi! Viedään Suomi maailmankartalle tällaisella maineella. Turhaa kai sanoa, että hävetti.

En minä kannata absolutismia ja välillä dokaaminen onkin ihan kivaa. Sillä voi ottaa vähän etäisyyttä asioihin niin, että näkee asioita ehkä hieman eri näkökulmista, mutta ei se mikään pysyvä parannuskeino ole. Minua lähinnä vain ärsyttää monien asenne alkoholia kohtaan – pakko päästä juomaan joka viikonloppu, koska eihän sulla muuten ole elämää, jos muuten vaan hengailet kavereiden kanssa etkä näyttäydy missään baarissa. Ihmiset, jotka käyvät joka viikonloppu kännäämässä, antavat itsestään helposti tyhmän kuvan. Ehkä asia ei aina ole niin, mutta kuka sen oikeasti tietää.

Huoh. :(

Mulla on tälle päivälle vielä vaikka kuinka paljon tekemistä, mm. ihan hirveä raportti kuluttajan käyttäytymisestä, markkinointioikeuden tehtävät ja jäätävän kirpparivaatekasan hinnoittelu. On niin levoton olo, etten mä pysty nyt keskittymään yhtään mihinkään, kaikista vähiten kouluhommiin. Toisaalta en jaksaisi tarttua niiden vaatteidenkaan hinnoitteluun, kun niitä on suunnilleen puoltoista jätesäkillistä. Miksi just tänään pitää olla noin kaunis ilma?