Duunia ja junnuja

Töissä huomaa kyllä, että on tullut kesä. Kaupan takana oleva pikkupuisto on täynnä bisseä lipittäviä spurguja. Mähän olen siis aina luullut, että dokaaminen julkisilla paikoilla on laissa ehdottomasti kielletty. Eilen kuitenkin sain kuulla, että pikniktyylinen sivistynyt juominen puistoissa on sallittu. Tämä tuli mieleen, kun viime keskiviikkona kaupalta piti soittaa kesän ekan kerran poliisit noukkimaan pari spurgua pois, kun ne käyttäytyivät vähän häiritsevästi (lue: joivat bisseä, vetivät housunsa alas ja kusivat ympäri puistoa). Ilmeisesti tätä ei kuitenkaan lueta pikniktyyliseksi juomiseksi. En mä ainakaan lukisi. Eilen illalla jouduttiin taas soittamaan poliisit paikalle, kun yksi vakioasiakas oli sammunut sinne puiston penkille jo viiden tai kuuden aikoihin. Joskus kahdeksan ja yhdeksän välillä se oli kierähtänyt penkiltä alas naamalleen sinne hiekkaan, ja ajateltiin että on parasta, jos joku tulee korjaamaan sen parempaan talteen. Sehän voi vaikka tukehtua omaan oksennukseensa siinä maassa maatessaan. Työkaveri soitti poliiseille, ja meidän piti mennä sinne tarkistamaan sen äijän kunto. Poliisit pyysi vähän ravistelemaan sitä, että nähdään onko se vielä elossa, mutta se oli kussut housuihinsa, joten työkaveri hellähkösti tökkäisi sitä kengällä. Kyllä se elossa oli. Se yritti kauheasti avata sen sepalusta, missä vaiheessa mun oli pakko kääntää selkäni. On asioita, joita ei vaan halua nähdä... Onneksi maija tuli aika pian hakemaan sen Kisikselle vähän ottamaan lepoa. En vaan ymmärrä, miten joku voi oikeasti juoda itsensä tohon kuntoon. Toisaalta ei se kai mikään ihme ole, kun näkee miten paljon ne ostaa päivässä. On niin surullista nähdä, miten ne samat asiakkaat ostaa sen Koffin lavan joka ikinen päivä. Miten joku voi juoda niin paljon päivässä?! Ja vielä bisseä.

Mä olin lauantaina ihan vastuullisesti liikenteessä Helsingin yöelämässä. Tuli töiden jälkeen hirveä ahdistus siitä, että joutuisin olemaan taas yhden illan kotona yksin neljän seinän sisällä. Lahjoin pikkusiskon jättämään telkkarista tulevan Crocodile Dundeen väliin lupaamalla ostaa sille sen leffan, ja laitoin kaverille viestiä, josko se haluais myös lähteä. Mä olen niiiiiin monta kertaa vannonut, etten enää ikinä mene siihen yhteen teinihelvettiin, mutta se aina unohtuu parin kuukauden jälkeen edellisestä käyntikerrasta. Sitä paitsi pikkusisko on vielä niin junnu, että olis kai ollut turha yrittääkään muualle. Mitä hyötyä on olla näin vanha, kun kukaan muu ei kuitenkaan pääse mihinkään?? Sitten kun ne muut on tarpeeksi vanhoja päästäkseen niihin kivoihin paikkoihin, mä olen niin vanha etten jaksa enää lähteä mihinkään, vaan istun kotona neulomassa villasukkia ja kaulaliinoja. Hahah. Itse asiassa mä teen sitä jo nyt.

Itse baari-ilta oli ihan ok, vaikka muu porukka olikin ”melko” nuorta. Olikohan ne kaikki edes oikeilla papereilla? Pikkusisko sopi sinne ikänsä puolesta kuin nyrkki silmään ja sillä kävikin itse asiassa aika hyvä flaksi! Joku hyvännäköinen junnu tuli istumaan meidän pöytään sen jälkeen, kun se oli iskenyt silmänsä itse Pikkusiskoon. Tiedättekö te sen tunteen, kun näkee jonkun tosi nuoren pojan, joka ei sinällään sytytä sen ikäisenä koska tietää miten nuori se on, mutta samalla myös tietää sen olevan tosi kuuma sitten joskus, kun se on kasvanut aikuiseksi? Pikkusiskon ihailija oli just sellainen. Tyypin ainut miinuspuoli oli se, että sen vähemmän hyvännäköiset junnukaverit liimautui myös meidän pöytään loppuillaksi. Yksi niistä oli varsinkin tosi rasittava. Sillä oli niin suuri ego, että se olis näkynyt jo kulman takaa. Heti ekaks se ilmoitti vähän ylimieliseen sävyyn, että se on sähköteekkari, mihin mä sanoin että arvasin sen, koska se näytti ihan teekkarilta. Se ei välttämättä ollut kohteliaisuus. Sen jälkeen se alkoi laveasti kertomaan, kuinka hyvä valkoviini- ja viskituntemus sillä on. Samaan hengenvetoon se alkoi selittää, kuinka Jack Daniels on ihan parasta. Mähän en siis ole tosiaankaan mikään viskiasiantuntija, mutta sen mäkin tiedän, että jos sä tiedät yhtään mitään viskeistä niin sä tiedät myös, ettei JD ole ihan sieltä parhaasta päästä. Jos sä siis arvostat hyvää makua enemmän kuin wannaberokkistaraimagoa. Sanoin sille, että mulla on himassa pullo 10-vuotiasta Glenfarclasia ja tyyppi kysyi multa mitä se on. Joo-o... Ainoat viskit mitä se tiesi oli varmaan just se Jack Daniels ja Jim Beam. Kaiken lisäksi se varmaan luuli, että se juttu mun viskipullosta oli kutsu sille tulla mun luo nauttimaan yhdessä sitä. Hell no.

Noh, makunsa kullakin... Tässä rasittavassa junnussa kuitenkin kiteytyi hyvin hyvin moni asia, mikä mua vituttaa miehissä – esim. tarve päteä koko ajan ja tuoda esille omaa ylivertaisuutta, millä ei oikeastaan ole pohjaa ollenkaan. Se oli kaiken lisäksi niin tyhmä, ettei älynnyt ottaa vinkistä vaarin, kun kaverin sanoi sille ihan suoraan, että se on tosi rasittava. Ei ei, se vaan sai lisää vettä sen myllyyn. Ehkä mun kuitenkin pitää olla ymmärtäväisempi. Olinhan mäkin sen ikäisenä vielä aika pelle ja hyvin tietämätön yhtään mistään. Jos se tyyppi jättäisi sen 24/7-pätemisen ja ylimielisyyden pois, niin se olisikin voinut olla ihan mukava ja miellyttävä keskustelukumppani. Kai.

Koko viikoksi on muuten luvattu täydellistä säätä ja helvetillistä auringonpaistetta. Arvatkaa kuka on töissä koko viikon!