Don't take me for granted

Tänään on ollut vaikea päivä. On ollut taas niin paljon kouluhommia tehtävänä enkä mä ole ehtinyt saada sitä omaa aikaa ajatteluun ja vaan juttujen... käsittelemiseen. Kun en ehdi missään vaiheessa oikein lataamaan akkuja, musta tulee henkisesti vähän epävakaa, hermostun kaikesta ja kaikki ärsyttää, ja pinna menee poikki tosi nopeasti. Hieno esimerkki on tämänaamuiset ruotsin tunnit. Tuli niin jäätävä vitutus niiden tuntien aikana, että teki mieli vaan painella pois sieltä etuajassa tavarat lennellen, että vaan pääsisin tupakalle rauhoittumaan. En kuitenkaan lähtenyt, koska onnistuin jotenkin hillitsemään itseni. Tyydyin vaan naksuttelemaan mun rystysiä, vaikka mun nivelet ei siitä tykänneetkään. Mutta se auttoi hetkellisesti.

Mä olen miettinyt, että mitkä ovat niitä huonoja signaaleja miehessä. Sain kasaan jonkunlaisen listan, kai se on eräänlainen top5, mutta ei kuitenkaan missään paremmuus- tai pahemmuusjärjestyksessä.

1. Liika alkoholin käyttö – en yleensäkään tykkää liiallisesta alkoholinkäytöstä, oli sitten kyse miehistä tai naisista. En ole mikään absolutisti, mutta en aina ymmärrä sitä tarvetta vetää kauheat kännit. Kuitenkin teet jotain tyhmää sen illan aikana tai käyttäydyt kuin ääliö, ja seuraavana päivänä saa potea morkkista, kun miettii että mitä tuli taas tehtyä. Kyllä mäkin välillä koen tarvetta nollata, mutta että joka viikonloppu? Miksei voisi mennä vaan parille kavereiden kanssa silloin tällöin?

2. Vain umpikännissä soittelu – ”Kiva kun ajattelet mua muulloinkin.” Lähinnä alkaa vituttaa, jos joku soittaa aamuneljältä ja herättää vain mongertaakseen luuriin jotain käsittämätöntä. Yleensä näistä tyypeistä ei kuulu selvinä aikoina yhtään mitään, ja yleensä nämä puhelut liittyvät jotenkin vielä kaiken lisäksi kohtaan 3.

3. Soittelu vain ja ainoastaan seksin toivossa – Tulee väistämättä sellainen fiilis, että ei sitä muu kiinnosta. Tämä on varmasti hyvin totta ja samalla myös uskomattoman loukkaavaa. Joo, kiva että haluat mua, yritetään ottaa se kohteliaisuutena, mutta mä haluan muutakin. Hyvin luultavasti se onnellinen, joka saa kyseisen booty callin, ei edes ole ainut listalla. Jos satut sanomaan ei, niin kyllä sen miehen puhelimesta löytyy aina uusi numero, mihin soittaa. Kaikista paras booty call, minkä itse olen henkilökohtaisesti saanut, meni jotakuinkin näin:

Mulkku: ”Moiiiiikkkaa!”

Minä: ”Moikka, ootko kännissä?”

Mulkku: ”No joo, kyllähän mä vähän taidan olla! Missä sä oot?” (mitä vähättelyä!)

Minä: ”Ookoo... Oon himassa, just tulin suihkusta.”

Mulkku: ”Hei mua panettaa, tuu meilleeeee!”

Minä: ”Öö, en taida.”

Mulkku: ”No mä tuun sit teille!!”

Minä: ”Se ei nyt kyllä käy valitettavasti päinsä.”

Mulkku: ”Okei moikka.”

Ja niin sain luurin korvaani. Luojan kiitos.

4. Itsestäänselvyytenä ottaminen – ei soitella pitkään aikaan, mutta sitten kun taas soitellaan, niin kaikkihan on ihan fine, vai mitä?! Ei jakseta nähdä vaivaa toisen eteen tai tehdä yhtään omia uhrauksia, koska kyllähän mä niitä teen ihan tarpeeksi sen toisenkin edestä. ”And I bet she always be exactly where I left her at.”* Ehkä joku päivä niin ei enää ole.

5. Työnarkomaanius – On hienoa, että jaksaa painaa duunia ja on halua tehdä muutakin kuin maata himasohvalla bissepullo kourassa lätkää tuijottaen, mutta rajansa kaikella. Jos työ vie kaiken ajan eikä jää yhtään vapaa-aikaa, niin milloin ehtii rentoutua? Milloin ehdit saada sitä oikeaa latautumisaikaa, jolloin voi setviä omia ajatuksiaan? Ehkä työnarkomaanius kertoo laajemmasta ongelmasta – ehkä elämä on niin tyhjää, että se tyhjiö pitää täyttää koko ajan jollain, ts. työllä, tai sitten on jostain syystä henkisesti paha olla ja työnteko vie ajatukset muualle. Joka tapauksessa, terveempää olisi aina keskustella asioista, kuin haudata ne työnteolla. Ja vaikkei ongelmia olisikaan vaan ihan oikeasti rakastaisi työtään niin paljon, että tekee 60-tuntisia viikkoja vapaaehtoisesti (wtf?!), niin jos elämässä on joku toinenkin henkilö, pitäisi häntäkin ajatella välillä. Minä en ainakaan halua jäädä kakkoseksi kenellekään, varsinkaan töille, kakkossija on niin nähty. Tässä vaiheessa miehen pitäisi minusta hieman priorisoida asioitaan ja päättää mikä on oikeasti tärkeää, ihmissuhteet vai työ.

Onneksi voi avautua kirjoittamalla. Sydän tuntuisi varmaan raskaalta kuin lyijy, jos en saisi jonnekin vuodatettua näitä mun ajatuksiani. Ensi kerralla mä kirjoitain jostain vähän iloisemmasta tosin, tänään koulussa oli tosi mielenkiintoinen luento etiikasta, mikä herätti mussa paljon ajatuksia ihmisen mahdollisesta hyvyydestä tai pahuudesta. Työstän sitä vaikka nyt tässä pääsiäislomalla, kun on aikaa! Tai no, ei oikeastaan ole, mutta kyllähän sitä mieluummin blogia kirjoittaa kuin kouluhommia.

 (kuva: www.123rf.com)

* Fabolous feat. Trey Songz – Last Time