Järki vs. tunteet

Oletetaan, että läpikäyt vastoinkäymisiä orastavassa parisuhteessa -  mies ei vastaa viesteihisi tai muihin yhteydenottoihisi ja jos sattumalta vastaakin, niin vastaukset ovat etäisiä. Hän ei välttämättä ota sinuun yhteyttä kovin usein ja sinulle tulee tunne, ettei hän oikeastaan välitäkään nähdä sinua. Alat pelätä, ettei hän olekaan kiinnostunut, ja että koko juttu lopahtaa ennen kuin ehti edes kunnolla alkaa. Kyyninen minä sanoo, että mitäs sitten, mutta idealistinen minä haluaa uskoa, että tämä kyllä saadaan toimimaan. Olet niin ihastunut, että tunteesi ottavat ylivallan ja muistuttavat sinua kaikista niistä ihanista Disney-saduista, joissa sinulle syötetään puppua siitä, että prinsessa saa ihan aina prinssinsä. On valitettavaa, että järki ja tunteet eivät todellakaan kulje melkein ikinä käsi kädessä, kuten olen monesti huomannut omassa elämässäni. Kannattaa kuunnellä järkeä, koska se on yleensä aina oikeassa. Uskokaa minua. Tunteet yrittävät vietellä sinut virvatulten tavoin väärälle polulle, jolloin unohdat kokonaan järjen ja aiheutat itsellesi vain mielipahaa pitkittämällä tuskaa, jonka olisi voinut katkaista heti alkuunsa, jos olisit vain kuunnellut järkeäsi, joka kyllä huomasi ne vaaran merkit jo kauan ennen sinua. En sano, että pitäisi lakata uskomasta tosirakkauteen ja suhtautua epäilevästi aivan kaikkiin miehiin mitä elämä tiellesi heittää, mutta sopiva annos realistisuutta on aina tarpeen. Minä ainakin haluan uskoa, että meille kaikille on jossain se joku, mutta kai sitä varten pitää sitten harjoitella. Tosi paljon.

Jos mies käyttäytyy edellämainituin tavoin (etäisesti, jne.) ja ryhdyt hautomaan neuroottisia ja epäterveitä ajatuksia siitä, miten hän ei enää pidäkään sinusta, niin asiaa ei todellakaan korjata sillä, että paljastaisit neuroottiset ajatuksesi miehelle. Ei, ei ja ei. Ongelma korjataan sillä, että eliminoit neuroottiset ajatukset, eli koko ketjun alkuperäisen syyn, järkiperäisillä ajatuksilla. Tiedättehän, sillä pienellä annoksella realistisuutta. Seuraavat seikat saattavat auttaa järkeäsi ottamaan murskavoiton tunteista:

1. Jos mies ei pitäisi sinusta edes jollain tasolla, hän tuskin vaivautuisi olemaan tekemisissä kanssasi saatika uhraisi aikaansa sinuun. Jos hän on siis sanonut olevansa kiinnostunut ja haluavansa olla juuri sinun kanssasi, usko häntä. (Paitsi jos tapahtuu niin kuin kohdassa 5 tapahtuu.) Tämä pätee siis ainoastaan, jos mies on vähääkään kypsä ja aikuiseksi luokiteltavissa oleva mies. Teinisekoiluihin en näistä asioista puhuessani puutu.

2. Puhu samaa kieltä – puhu siis suoraan. Älä kiertele. Älä kaartele. Ei ne kuitenkaan ymmärrä mitään hienovaraisia vihjeitä. Tämän me kaikki olemme varmasti huomanneet eikä tämä selittelyjä kaipaa. Uskon myös, että jokainen meistä arvostaa suoraa puhetta, oli kyse sitten miehestä tai naisesta. Arvosta sitä toista ihmistä ja itseäsi sen verran, että sanot suoraan mielipiteesti käsillä olevasta asiasta, vaikka se merkitsisi sitä, että toinen pahoittaa mielensä. Pitkällä tähtäimellä suoraan puhuminen on aina parempi kuin asioiden lakaiseminen maton alle.

3. Jos pelkäät, ettei hän vastaakaan viesteihisi tai puheluihisi, niin mitä oikeastaan pelkäät? Jos ei hän vastaa, niin sitten ei. Jos juttu lopahtaa siihen, ettei hän reagoi lukemattomiin yhteydenottoihisi ja antaa koko jutun kuivahtaa kokoon, tarkoittaa se vain sitä, ettei hän ollutkaan sinua varten. Tästä pääsemmekin sopivasti kohtaan #4.

4. Se pelaa, joka ei pelkää – jos sinun tekee mielesi soittaa hänelle tai laittaa viestiä, TEE NIIN hyvä nainen! Älä jää jossittelemaan, koska yhteydenoton puute sinun puoleltasi voi antaa tälle kaksilahkeisellemme täysin väärän kuvan sinun toiveistasi hänen suhteensa. Tämä kohta on todettu täysin paikkansapitäväksi empiirisin tutkimuskeinoin.

5. Jos olet rohkea ja otat mieheen yhteyttä aikana, jolloin hän ei ota sinuun minkäänlaista yhteyttä ja käyttäytyy muutenkin etäisesti, eikä hän vastaa kolmanteenkaan yhteydenottoosi, anna olla. Joko hän rientää takaisin luoksesi huulillaan maailman paras (mahdollisesti teko)syy siihen, miksi hän ei ottanut sinuun yhteyttä tai edes vastannut yhteydenottoihisi, tai sitten hänestä ei enää ikinä kuulu mitään ja voit huokaista helpotuksesta, että eipähän tarvinnut katsella tuollaista pidempään. Tämäkin on todistettu empiirisin tutkimuskeinoin.

Nämähän ovat vain minun omia mielipiteitäni, mutta eikö se kaikki loogisesti ajateltuna menekin näin ihan oikeassakin elämässä?