(päivitetty 31.03.12)
“For beautiful eyes, look for the good in others; for
beautiful lips, speak only words of kindness; and for poise, walk with the
knowledge that you are never alone.”
- Audrey Hepburn
Mä olen loppujen lopuksi luonteeltani positiivinen ihminen, ja enkö mä sanonut
jossain vaiheessa, että paskatkin kokemukset kasvattaa? Niinpä nostetaan pää
pystyyn ja jatketaan eteenpäin – turha jäädä tuleen makaamaan. Sehän olisi aika
typerää loppujen lopuksi ja vaan itsensä kiusaamista.
Usein ihmiset miettivät, miksi sinkkuna ollessa kukaan ei tule pokailemaan,
mutta auta armias, jos olet parisuhteessa. Silloin ihailijoita saa tyyliin
mätkiä pois pesarilla ja sitkeimmille pitää sanoa rumasti, että ne ymmärtää
sanan ”ei” merkityksen. (Okei, ehkä lievää liioittelua, mutta ymmärrätte kuitenkin pääpointin.) On se vaan mystistä. Syynä tähän on kuitenkin se, että
sinkkuna ollessa saatat olla ehkä lievästi neuroottinen ja epävarma, kun taas
parisuhteessa olet itsevarmempi. Tiedät, että sinussa on jotain, kun kerran se
sun oma iki-ihana pupumuru tykkää susta niiiiiiin paljon, ja tämän tunteen
mukanaan tuoma itsevarmuus loistaa sinusta ja saa ympärilläsi olevat urokset
käyttäytymään kuin kollikissat keväällä. Tämä tietysti edellyttää sitä, että parisuhde on terve ja toimii hyvin. Olen myös pohtinut, että osasyy siihen
miksi parisuhteessa olevat ihmiset viehättävät enemmän kuin sinkut, saattaa
olla se, että jos olet parisuhteessa, olet välinpitämätön sinuun kohdistuvien
ihailunosoitusten suhteen, ainakin toivottavasti. Miehethän tunnetusti tykkää
vaikeasti saatavista typyköistä. Älä edes yritä osoittaa olevasi kiinnostunut,
saatika sano että etsit vakavaa parisuhdetta ja juuri tämän kyseisen henkilön kanssa. Rakkaudentunnustukset ovat
siis myös ihan out, kai nyt sen jo tajusit. Mies kuvittelee, että kun olet
oikeasti ja täysin aidosti välinpitämätön, niin oikeastaan esitätkin vain
vaikeasti tavoiteltavaa ja haluat leikkiä jotain kissa-hiiri –leikkiä. Tämä on oikeastaan melko rasittavaa. Tai no... melko rasittavaa on ihan super understatement. "Helvetin ärsyttävää" olisi ehkä parempi ilmaisu.
Johtopäätöksenä tästä kaikesta voimme vetää, että itsevarmuus viehättää
vastakkaista sukupuolta. Jos et ole itsevarma, fake it til you make it. Tämä
ihan oikeasti toimii, voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ehkä et
aluksi ole kovin itsevarma, mutta jos yrität esittää olevasi sitä ja saat sitä
kautta positiivisia kokemuksia, sinusta oikeasti tuleekin itsevarma. ”Hei, tää
toimiikin!”
Tästä saan sopivan aasinsillan näihin biologiajuttuihin ja hermojen välisiin polkuihin. Siis, jos kerran paskat kokemukset vahvistavat hermojen välisiä polkuja, niin mitä jos yritettäisiin korvata ne positiivisilla jutuilla? Leikitään itsevarmaa eikä välitetä, vaikka elämä heittäisi välillä kuraa silmille. Ennen pitkää se ei ole enää leikkimistä vaan oikeasti tajuaa, että näinhän sen olisi koko ajan pitänyt mennä. Totta kai välillä saa olla heikko ja pitääkin jäädä kotiin vähän nyyhkyttämään ja nuolemaan haavojaan, mutta siitä kierteestä pitää päästä irti ennen kuin siihen jämähtää pysyvästi kiinni. Juuri sitä minä nyt teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti